ME MUUTAMME!

Seuratkaatte siis osoitteeseen

http://spookines.blogspot.com/

Varmaankin kansainvälinen ahdistuspäivä tänään -.-'

Sää oli ihn kiva, kohtuullisen lämmin +14 pilvistä/puolipilvistä ja aurinkokin yritti välillä paistaa. Jussi oli nakuna oikeestaan koko treenien ajan, vaikkakin pidin sitä jatkuvasti liikkeessä. Olisin kyllä manttelia pitäny tauoilla, mutta kun kerran oli ahdistuspäivä, niin jäi pukematta...

Tällä kerralla harjoiteltiin oikeaa puomia, pituutta, estesarjaa ja valssia. Itsenäisenä oli kokopitkät kepit, rengas ja estesarja.

Ensin mentiin harjoittelemaan puomia. Puomi on Jussille tuttu, mutta nyt kiinnitettiin erityistä huomiota kontakteihin. Me käytettiin apuna namialustaa, joka jätettiin siis puomin päätyyn. Ja kun kontaktia harjoittelimme, niin emme menneet koko puomia vaan nostin Jussin puoliväliin alastuloramppia. Ensin nostin Jussin syliin suoraan maasta, mutta muilla kerroilla pyysin sitä hyppäämään syliin, koska tässä ensi kertaa huomasin kuinka ahdistunut se tänä päivänä oli. Hienosti Jussi teki on/offin ja sai ottaa makupalan namialustalta, kerkesi kuitenkin lähteä kontaktilta, ennenkuin annoin siihen luvan. Sitten nostin Jussin alastulorampin yläpäähän. Tästäkin se hienosti tuli kontaktille. Sitten nostin sen keskelle puomia, josta myöskin tuli hienosti kontaktille. Näillä kerroilla se jopa odotti että kutsun sen pois kontaktilta. Sitten saimme luvan koettaa koko puomia. Hienosti ja innokkaasti Jussi lähti puomille, meni sen kokonaan todella reippaasti ja otti kontaktinkin sekä odotti käskyä poistua siitä. Hieno Jubba.

Kokeilimme muiden harjoitellessa puomia, keppejä, jotka olivat täyspitkät. Jussi tarvitsi hirveästi innostamista, mutta kepitteli sitten todella reippaasti (ohjasin oikealla puolella) ja minun tarvitsi vain ohjata ensimmäiseen keppiväliin ja hiukan heilauttaa kättäni oikean keppivälin kohdalla. Muuten kepitteli itse tosi hienosti. Paljon palkkaa onnistuneesta suorituksesta.
Tästä sitten lähti ahdistuminen. Olin laittamassa Jussille manttelia päälle suorituksen jälkeen, kun Jussi sitten alkoi huutamaan kun syötävä ja alkoi alistumaan todella hurjasti. En yhtään ymmärrä että mistä se tuon ahdistuksen otti, sillä manttelissa ei ollut mitään mikä sitä olisi voinut satuttaa, enkä minäkään siihen koskenut mitenkään mikä olisi voinut kipua aiheuttaa. Mantteli päällä se sitten kulki ihan normaalisti..

Noh. Seuraavana harjoituksena oli sitten valssi. Ensin me ohjaajat tehtiin ohajuskuvio kuivaharjoitteluna ilman koiria. Tämän jälkeen saatiin ottaa koirat mukaan. Harjoittelimme valssausta seuraavanlaisella estekuviolla.

Paikotin Jussin ensimmäisen (vas.puol) esteen taakse ja namialusta laitettiin toisen esteen oikeaan "kulmaan". Jussi ahdistui paikoittamisestakin jonkun verran. Se vaan luimuili ja näytti muutenkin melko ahdistuneelta. Kutsuin Jussia, valssasin ja ohjasin Jussin toiselle esteelle. Hiukan Jussi katteli hämmentyneenä, että mitä hittoa oikein heilun ja haahuilen seuraavan esteen edestä. Muuten meni hyvin (enkä edes sotkeutunut jalkoihini ja kaatunut), mutta valssasin "liian lyhyesti", ja jos vauhdilla oltaisiin menty, niin olisin juossut seuraavan esteen siivekkeeseen.
Kokeilimme uudestaan ja vielä seuraavankin kerran. Näillä kerroilla Jussi ei enää ihmetellyt epämääräistä heilumistan. Ahdistui kuitenkin taas paikoittamisesta. Tlu esteet kuitenkin hyvin, muttei hirmuisella innolla kuitenkaan. Saimme kommentiksi ohjaajalta, että kutsun Jussia kun lähden valssaamaan ja kerkeän valssata, ennenkuin koira "pääsee mukaan". Kokeilimme siis vielä yhden kerran ja nyt kutsuin Jussia juuri ennen kuin lähdin valssaamaan. Ohjaajalta saimme hyväksytyn paperit, että meni hyvin :)

Muiden valssaillessa harjoittelimme Jussin kanssa rengasta. Jätin namialustan renkaan toiselle puolelle ja menin ohjaamaan Jussia renkaaseen. Mutta herrapa päätti kiertää. Jouduin sitten käskemään sen pois namialustalta josta se sitten ahdistui himpun verran. Kokeilimme uudestaan, mutta ei, taas se kiersi. Ihmettelin tätä suuresti, sillä viime kerralla Jussi meni renkaan todella hyvin ohjatusti, ilman mitään kiertelyjä. Noh, pitipä sitten ottaa ihan alusta ja jättää koira renkaan toiselle puolelle ja mennä itse toiselle. Meinasi taas Jussi lähteä kiertämään, mutta sitten se vaihtoi suuntaa ja tuli renkaasta läpi. Hirmuiset kehut siihen paikkaan. No, sitten kokeilin, että josko se nyt menisi renkaasta ohjattuna, kun ollaan mietiskelty että miten se este suoritettiinkaan.  Hienosti Jussi lähti mukaan ja meni reippaasti renkaalle, muttei sitten hypännytkään vaan jäi siihen ihmettelemään, että mistä se pitää hypätä. Pohti tulevansa reunasta läpi, mutta ilmeisesti totesi sen olevan liian kapea, joten päätyi sitten kuitenkin tulemaan renkaasta. Hirmuiset kehut siis. No, koitimme vielä kerran. Tällä kerralla se tuli ihan hyvin, vaikkakin vielä vähän arkoili. Hirmu palkkaus ja kehuminen ukolle.
Sittenpä ahdistuneisuus jatkui. Olin maassa laitoin sille kaulapantaa päähän, josta taas vinkuminen (ei kuitenkaan huuto) alkoi. Lähti pakoilemaan ja alistui. Kulki häntä koipien välissä ja selkä kyyryssä, vilkuillen minua.. Päätin siis olla edes yrittämättä laittaa sille manttelia.  Tämän episodin jälkeen Jussi kulki vain haamuna perässä häntä alhaalla ja ihan innottomasti. 

Tämän jälkeen oli estesarjaharjoittelua seuraavanlaisella yhdistelmällä:

Ensin siis hypättiin esteet, jonka jälkeen putkeen. Paikotin Jussin ensimmäisen esteen taakse, ja menin itse ensimmäisen ja toisen esteen väliin. Ja namialusta odotti Jussia putken toisessa päässä. Annoin Jussille luvan tulla ja lähdin itse juoksemaan, kerkesin juosta toisen esteen ohi, joten Jussi ei sitä ymmärtänyt hypätä ja ohitti sen. Kokeilimme siis uudelleen. Nyt odottelin Jussia enemmän ja rata meni hyvin, vaikka intoa oli todella vähän. Kokeilimme myös toisen kerran ja ohjasin toiselta puolelta. Hyvin meni tämäkin. Sitten muutimme hieman rataa;

Eli putken kulmaa ja suuntaa vaihdettiin hieman. Edelleen toimin samoin kuin aiemmin ja Jussi meni radan todella hyvin. Ja ei olisi malttanut odottaa lähtökäskyä, vaan hiipi eteenpäin. Muuten oli kyllä vähän innoton radalla. Kokeilimme vielä uudelleen tätä rataa ja yhtä hyvin meni kuin aiemmallakin kerralla. Jussi oli vaan harmittavan innoton ja ahdistui paikottamiskäskystä.

Sitten lähdin toiselle puolelle kenttää ja yritin leikittää Jussia. Jussi leikkikin todella innottomasti ja oli haluton hakemaan mitään lelua (ei se muutenkaan paljo lelua hae, mutta jonkun verran kuitenkin). Vähän tuntui koira piristyvän, joten menin kokeilemaan itsenäistä rataa, joka oli melkein samanlainen kuin opeteltava rata;

Tein tätä rataa kuitenkin niin päin, että lähetin Jussin ensin putkeen ja sitten hyppy, hypyn jälkeen odotti namialusta. Jussi olikin melko innoissaan ja meni sarjan todella reippaasti ilman mitään ongelmia. Jussi haki putkeenkin todella hyvin itsenäisesti, esteelle tarvitsi kuitenkin selkeää ohjaamista.  Kokeilimme muutaman kerran ja oikein hyvin ja reippaasti meni molemmilla kerroilla. Paljon kehuja ja palkkaa!

Pituuden vuoro oli seuraavaksi. Jussi taas jostain syystä ahdistui, juuri ennen kuin kerkesimme harjoittelemaan, joten katsoimme ohjaajan kanssa parhaaksi odottaa hieman ja kokeilla myöhemmin uudelleen. Kävelin Jussin kanssa, jotta se pysyisi lämpimänä ja lopettaisi ahdistelun. Ohjaaja neuvoikin minua olemaan huomioimatta koiraa silloin kun se ahdistelee ja palkkaamaan ja leikittämään sitten kun se on reipas.
Kun kaikki "meidän ryhmäläiset" olivat harjoitelleet oli Jussikin jo hiukan piristynyt. Joten pääsimme harjoittelemaan. Ensin kokeilimme ihan yhdellä hypyllä siten, että houkuttelin koiraa toiselta puolen estettä. Hienosti Jussi meni, joten lisättiin toinen palkki ensimmäisen taakse, jotta saatiin hiukan pituutta. Kokeilimme tätäkin ensin houkuttelutaktiikalla ja hyvin meni. Sen jälkeen ihan perinteisellä ohjauksella, käskyn kera. Oikein reippaasti ja hienosti Jussi meni, jonka jälkeen isot kehut ja riehumiset. Lopetettiin tähän hyvään suoritukseen.

Yleiseksi fiiliksiksi treeneistä jäi vähän valju ja huono, kun koira oli niin ahdistunut, innoton ja vaikea. Itseäkin alkaa ahdistamaan kun näkee, ettei koiralla ole koko ajan kivaa ja sitä pitää innostaa ihan jatkuvasti, että se olisi edes vähän iloinen. Toivon mukaan tästä on koiran mieliala ylöspäin.

Kolmas kerta toden sanoo, tai jotain sinne päin. Ja jos tähän on luottamista, niin totuus on siis se että molempien meidän mielestä agility on ihan huippujuttu ja Jussi on ainakin ihan kehityskelpoinen ötökkä!
Sää oli kohtuullisen hyvä, pilvinen, viileähkö, muttei kylmä, eikä vettäkään tullut. Treenit Jussi meni alasti ja väliajoilla oli toppamantteli päällä.

Tänään uusina juttuina oli pussi, pöytä ja (madallettu) puomi. Itsenäisenä oli kepit, rengas ja kolmen esteen sarja.

Ensin harjoittelimme puomia, joka tosiaan oli madallettu. Se oli sinällään vähän ongelmallinen, sillä Jussi on mennyt jo ihan normaaliakin puomia, niin tuollainen matala oli sille öh, noh, liian matala :D Monta kertaa sille aluksi tuli kiusaus siitä hypätä alas ja oikoa kontaktit, koska ne olivat niin loivat. Hienosti ja reippaasti ukko kyllä meni, ja vaikka ylösmenokontaktikin mentiin vauhdilla, niin mitään ongelmaa ei ollut. Sain ukkopojalle ihan kovastikin karjua odottamista, kun se olisi mennyt puomin niin vauhdilla, etten olisi kerennyt alastulokontaktille varmistamaan kontaktia. Hienosti ukko kyllä kuunteli, eikä edes kovemmasta käskyttämisestä ahdistunut. Hienosti hidasti vauhtia, niin että kerkesin kontaktille vastaan. Nyt pääsimmekin sitten ihan tositoimissa kokeilemaan kotona harjoittelemaamme on/offia, en ihan varma ole, että osasiko se yhdistää harjoittelun ja käskyn tähän toimintaan, mutta harjoittelimme kontaktilla tätäkin. Jätin siis on/off asentoon odottamaan kävin kauempana, menin palkkaamaan ja annoin "vapautuskäskyn". Hienosti alkoi poika hiffaamaan mitä haettiin, vaikkakin kovin on vaikeaa saada molemmat takajalat pysymään kontaktilla. Kyllä siinä aina vähintään yksi oli, mutta toinen oli jo lähtökuopissa :P

Seuraavaksi oli pöydän harjoittelun vuoro. Tämä oli ihan uusi juttu kummallekkin, minulle sekä koiralle. Ainut agilityradan este, mitä ei olla vielä koskaan harjoiteltu. Hienosti Jubba kuitenkin hyppäsi pöydälle ja malttoi siihen jäädä odottamaan. Kerran vein sen pöydälle liian vauhdikkaasti, jolloin se ei kerennyt jarruttamaan ja pysähtymään käskystäni, vaan liukui pöydältä alas. Korjasin viemällä seuraavan kerran hitaammin ja ennakoin käskyä "paikka" hieman. Ei ainakaan Jussi näin vähillä toistoilla vielä hiffannut, että mikä pöydän varsinainen tarkoitus on, sillä ei olisi siihen kyllä jäänyt käskemättä. Mutta, eipä sitä olisi voinut olettaakkaan.

Tämän jälkeen menimme harjoittelemaan estesarjaa, johon kuului kaksi hyppyä ja putki. Kaikki olivat suoralla linjalla. Namialustan jätin odottamaan putken toiseen päähän.

Aluksi kokeilimme ihan yhtä estettä ja siitä putkeen. Jätin Jussin odottamaan putkea lähempänä olevan esteen taakse ja menin ottamaan Jussin vastaan esteen ja putken väliin. Hienosti Jussi vauhdilla meni ja haki putkeenkin ongelmitta. Sitten kokeilimme koko sarjaa, eli kaksi hyppyä ja putki. Jätin Jussin ensimmäisen esteen taakse ja menin toisen esteen luokse odottamaan, tämänkin sarjan Jussi suoritti moittettomasti ja vauhdilla. Sitten koitettiin vielä kerran, mutta ohjasin vain toiselta puolelta, tämäkin meni vauhdikkaasti ja ongelmitta. Sitten ohjaaja kehotti, että kokeilisimme miten Jussi irtoaa putkeen, kun se muuten menee niin loistavasti. Itse epäilin irtoamista, sillä Jussi on aina niin kiinni minussa ja vaatii läheistä ohjaamista yms. Noh, päätin kuitenkin koettaa. Jätin Jussin taas ensimmäisen esteen taakse ja menin ottamaan sen vastaan ensimmäisen ja toiseen esteen väliin. Hienosti ja innokkaasti Jussi tuli molemmat esteet, sitten hieman itse jarruttelin, että Jussi pääsisi ihan itsenäisesti hakemaan putkeen. Muutaman kerran Jussi katseli taakse ja hidastikin jonkun verran, sillä se oli ihan ihmeissään, että miksen minä tule samaa tahtia sen kanssa. Tarpeeksi kun kuitenkin huusin putkea ja viuhdoin kädellä sitä kohti, niin kappas! Sinnehän se sujahti ihan itsenäisesti ja loppujen lopuksi jopa vauhdilla! Minulta meinasi oikeasti leuka pudota maahan, että se oikeasti irtosi!
Saimme ohjaajalta kehuja, että miten nopea ja ketterä Jussi on jo näinkin aloittelijaksi.

Tämän jälkeen harjoittelimme pussia. Pussi on Jussille tuttu ja pienen totuttelun jälkeen se menee sen auttamatta kokonaan itse. Nyt kuitenkin pussi oli todella kylmä ja kova, niin raotin pussia joka kerta kun Jussi siitä meni, ettei se saa siitä mitään iljetyskohtausta. Oli kyllä herralla taas maltti hukassa, kun ei halunnut odottaa käskyä jolla saa luvan suorittaa esteen ja minulle tulikin sitten kiire mennä raottamaan pussin suuta, että herra pääsee sieltä positiivisin mielin ulos.

Itsenäisesti harjoittelimme sitten keppejä, jotka Jussi meni ihan hyvin normaalilta (eli oikealta) puolelta ohjattuna. Mutta sitten kun ohjasin hankalammalta puolelta (eli vasemmalta) oli Jussilla keppivälit jostain syystä ihan hukassa, vaikka edellisellä kerralla hani niihin jo kohtuullisen hyvin. Jouduin siis aika paljolti keskittymään ohjaamiseen ja muutaman kerran saimmekin sitten kepit moitteetta suoritettua. Kun väärän puolen ohjaamisen jälkeen kokeilin vielä oikealta puolelta ohjaamista, oli se Jussille ehkä maailman suurin ongelma. Se haki todella huonosti keppivälit ja todella usein "lopetti" toiseksi viimeiseen keppiväliin. Korjailin tilannetta selkeämmällä ja lähemmällä ohjauksella. Lopetimme hyvään suoritukseen.

Rengasta harjoittelimme myös. Jätin namialustan odottamaan renkaan toiselle puolelle. Nyt Jussi meni renkaan, ihan kuin siinä ei olisi mitään ongelmaa koskaan ollutkaan. Hiukan ehkä aluksi varovaisesti, mutta toistokertojen lisääntyessä aina vain reippaammin ja reippaammin. Enää se ei edes yritä kiertää rengasta, niinkuin se aina ennen on edes kerran yrittänyt tehdä! Hieno puppa! Ei se kyllä edelleenkään rengasesteestä tykkää, mutta eipähän ahdistu tai kierrä.

Tämän lisäksi harjoittelimme kolmen esteen sarjaa itsenäisesti.

Jätin Jussin ensin keskimmäisen esteen taakse ja menin odottamaan sitä viimeisen esteen luokse. Hienosti Jussi tuli molemmat esteet ilman ongelmia. Sitten koitin kaikilla kolmella esteellä. Jätin Jussin ensimmäisen(ylimmän) esteen taakse ja menin keskimmäisen esteen viereen odottamaan. Annoin Jussille käskyn tulla ja hypätä ja hienosti se ohjautuikin kaikille kolmelle esteelle. Ohjasin kyllä varmuudeksi aika likelläkin. Aavistuksen se oli "hidas", en sitten tiedä, että alkoiko jo väsymään vai oliko se epävarma siitä mitä sen piti tehdä. Namialusta odotti kuitenkin viimeisen esteen takana. Pääasiassa ihan hienosti se meni estesarjan. TaitoUzz!

Todella mukava fiilis jäi näistä treeneistä, eikä edes putkikusemista ollut! Todella kivat kouluttajat oli myös tällä kerralla. Erityisesti kouluttaja joka oli este-putkisarjalla. Häneltä sain muutenkin todella hyviä neuvoja pehmeän koiran ohjaamiseen ja käsittelyyn!
Jussi alkaa ottamaan jo todella hyvin vauhtia ja mm. putkella ja puomilla jään siitä ihan selkeästi jälkeen, kun se menee niin vauhdilla. Jussi kehittyy kyllä ihan mieletöntä vauhtia ja olen huomaavinani, että sen itsevarmuuskin nousee treenien ansiosta!
Terveisin erittäin onnellinen, tyytyväinen ja positiivinen blogittaja!

Toinen kerta agiliidossa. Sää oli sateinen ja hyvin kolea. Vettä tihutti oikeastaan koko treenien ajan ja yhdessä vaiheessa satoikin. Pidin Jussilla päällä koko ajan kalsareita ja odotellessa laitoin toppamanttelia päälle. Pidin koiran myös jatkuvasti liikkeessä.

Tällä kerralla harjoiteltiin hyppyjä, A:ta, ja rengasta. Itsenäisenä oli putki ja kepit.

Ensin lähdimme harjoittelemaan A:ta. Se on Jussille tuttu este ja se meenee sen ihan hyvin. Kouluttajalta saimme palautetta, että nyt on aloitettava harjoittelemaan kontakteja, kun itse este menee muuten niin hyvin. Jussi kuulemma hyppää todella korkealle A:lle mennessään, mutta ei kuitenkaan niin korkealle, etteikö osuisi ylösmenokontaktiin. Eli siitä ei juurikaan tarvitse huolehtia. Alastulossa Jussilla taas on hirmuisia vaikeuksia saada jarrutettua, jonka takia minun täytyy varmistaa Jussin alastuloa, ettei se hyppää pois ennen kontaktia. Jos vauhdilla mentäisiin, niin kuulemma ihan varmasti hyppää alas ennen kontaktia, eli tätä pitää alkaa A:lla varmistelemaan.

Sitten harjoittelimme hyppyjä. Teimme seuraavanlaisia hyppyharjoituksia

1) Ensin harjoiteltiin ihan noin yksinkertaista kahden esteen sarjaa, joka hiukan kääntyy. Jätin makupala-alustan viimeisen esteen (tästä katsottuna) "oikeaan nurkkaan", jotta Jussi saa siihen hyvän linjan. Paikotin Jussin ensimmäisen esteen taakse ja otin sen vastaan ensimmäisen esteen jälkeen. Hiukan se vielä epävarmasti meni, mutta kuitenkin ihan reippaasti. Sitten siirryttiin kakkosrataan.
2) Eli ensin oli kahden esteen suora, jonka jälkeen kääntyvä. Jätin makupalan samaan paikkaan. Otin Jussin vastaan toisen esteen luona, jonka jälkeen ohjasin sen viimeiselle. Todella hyvin ja reippaasti meni, se ei millään malttaisi odottaa ensimmäisellä esteellä tulo käskyä, kun on niin innoissaan. Toistettiin tämä rata vielä kerran.
3) Melkein sama rata, kuin kakkonen, mutta tässä viimeinen este on käännettynä tiukempaan kulmaan. Makupala edelleen samalla paikalla ja otin Jussin vastaan toisella esteellä. Tässäkään ei ollut mitään ongelmaa ja Jussi meni todella reippaasti sekä innokkaasti.

Seuraavaksi menimme renkaalle. Renkaasta Jussi ei ole oikein koskaan pitänyt, mutta suostuu sen silti menemään. Aluksi koitin ilman hihnaa, mutta Jussi lähti kiertämään rengasta, jolloin ohjaaja käski laittaa koiran hihnaan ja antamaan hihnan hänelle. Itse hiukan vastustin ajatusta, koska tiesin kuinka paljon Jussi vierastaa vieraita ihmisiä hihnanjatkeena. Nooh. Koitimme sitten ohjaajan suosittelemaan tapaa ja kuten arvasinkin, Jussi aika paljon ahdistui vieraasta ihmisestä hihnan päässä. Vähän väliä se kuikuili mitä se vieras hihnanjatke siellä touhuaa, eikä pystynyt kunnolla keskittymään siihen mitä yritin pyytää sitä tekemään.
Hetken päästä Jussi kuitenkin suostui hyppäämään renkaasta läpi, vaikka vieras ihminen roikkuikin mukana. Tehtiin muutama toisto ja sitten lopetettiin hetkeksi. Aloitettiin vuorot alusta ja sitten tuli taas meidän vuoro. Otin Jussin hihnan pois ja sanoin ohjaajalle, että koitan ilman sitä, mikäli se onnistuisi paremmin. Jätin Jussin renkaan taakse ja kutsuin sitä toiselta puolelta melko läheltä rengasta. Hiukan Jussi epäröi, mutta hyppäsi silti reippaasti renkaasta läpi. Sitten ihan hirmuiset kehut ja palkkaukset. Koitimme uudestaan ja nyt Jussi hyppäsi renkaasta läpi epäröimättä. Sitten koitimme vielä ihan ohjauksen kanssa ja Jussi hyppäsi renkaasta läpi, ihan kuin se olisi ollut vain joku normaali este! Hieno taitoJubba!

Odotteluvuoroillamme sitten treenimme itsenäisesti keppejä, jotka Jussi menee ihan hyvin. Vasemmalta puolen ohjattuna (mitä ollaan harjoiteltu enemmän) Jussi menee tosi hienosti, eikä ohjausta tarvitse enää niin hirveästi. Oikealta puolen ohjattuna Jussi on vielä tosi paljon ohjaukseen tukeutuva ja varovainen. Muuten kepittelee todella reippaasti.
Harjoittelimme myös putkea erilaisissa asennoissa (alla kuvat), Jussi meni kaikki kyllä todella hienosti ja hakee putkelle jo tosi hienosti itsekin. Ainuaksi ongelmaksi on alkamassa muodostua kuseminen putken suulle, jonka Jussi teki tälläkin kerralla. Nyt ei tosin loukkaantunut kieltämisestä yhtään niin paljon kuin viimeksi.

 

Pääasiassa olin todella tyytyväinen treeneihin, varsinkin kun Jussi toimi todella hyvin sateesta ja kylmyydestä huolimatta. Se ei kyllä ollut ihan niin innokas kuin paremmalla säällä, mutta ei jäänyt mököttämään tai diivailemaan.

Tämä olikin sitten ihan ihka ensimmäinen kerta ohjatussa agilityssä.

Olimme paikan päällä hyvissä ajoin. Ilma oli aavistuksen viileä ja hiukan vettäkin tihutti. Loppupeleissä itse treenien aikana ei satanut ja ilmakin lämpeni sen verran, että Jussi tarkeni harjoitusten ajan olla ilman rihmankiertämää. Odotteluajoille laitettiin sitten toppamantteli päälle ja pysyttiin koko ajan liikkeessä.

Ensimmäisenä harjoiteltiin ihan normaaleja esteitä. Kouluttaja huomasi heti ensimmäisen ongelman ohjauksessani. Jussi hyppäsi pääasiassa hyvällä tekniikalla, mutta oli niin kiinni minun ohjauksessa, että "jouduin" ohjaamaan sen liian läheltä estettä, joilloin jouduin menemään aivan esteen viereen, jolloin mahdollisuus kompastua esteeseen on suuri. Otettiin siis avuksi namialusta.
Namialusta toimikin ihan mielettömän hyvin. Jussi jo muutaman kerran jälkeen hoksasi, että esteillä nami ei tulekkaan minun kädestä, jolloin se pystyi keskittymään enemmän omaan suoritukseensa ja pysymään kauempana minusta. Loppujen lopuksi Jussi tuli todella hyvällä vauhdilla esteet, suorassa linjassa ja minua kyttäämättä sekä minä sain ottaa etäisyyttä esteisiin ja Jussiin. Jussi oli myös niin innoissaan esteistä, että kun paikatin sen ensimmäisen esteen eteen, se hiipi koko ajan estettä lähemmäs eikä millään olisi malttanut odottaa käskyä ensimmäiseen hyppyyn.

Seuraavaksi harjoiteltiin putkea. Aluksi oli ongelmana että Jussi vaan juoksi putkesta ohi, vaikka aiemmin se on sujahtanut sinne muitta mutkitta. Lyhennettiin sitten putkea hiukan, minä otin koiran kanssa enemmän etäisyyttä ja vauhtia, ja hups vaan, sinne se sujahti putkeen sellaista kyytiä, etten minä mukana pysynyt. Jussi siis tarvitsee hyvän vauhdin putkeen ja selvän käskyn. Monta putkea menikin ihan mielettömän hyvin ja hirvittävällä vauhdilla. Oli ensin muutama suora putki, ja sitten laitettiin loivan käännöksen tekevä putki. Molemmat menivät todella hyvin ja molemmilta puolin ohjauskin toimi. Sitten kävikin pieni episodi, kun Jussi päätti kusaista putken suulle ja minä sitten toruen sitä kävin tuuppaamassa. Tästäkös koira sitten huusi, kun sikaa teurastaisi ja veti kokonaisen hernepellon nenäänsä. Hetkeen se ei edes suostunut tulemaan minun luokse. Sitten kun kokeilimme putkea, niin se ei olisi halunnut mennä sinne millään. Lyhennettiin putki sitten niin lyhyeksi kun sen vain saa, ja sitten minä ihan lähetin koiran sinne, jotta saatiin hyvä suoritus ja lopetettiin sitten siihen.

Seuraavaksi harjoiteltiin keppejä. Keppejä ollaan harjoiteltu nyt kesän mittaan äidin pihalla paljon, joten ne Jussi on oppinut jo todella hyvin. Nytkään ei ollut kepeissä mitään ongelmaa ja koira meni ne moitteettomasti. Kouluttaja antoikin meille sitten seuraavan haasteen, kun käski minun ohjata Jussia myös keppien toiselta puolelta. Tämä olikin sitten vähän haastavampaa sekä ohjaajalle, että koiralle, mutta varsinkin Jussi oli ihan häpsingillään, että mitäs hittoa tämä nyt on. Ohjaus toiselta puolelta alkoi kuitenkin myös sujua jotenkuten. Pieniä kangerteluja silloin tällöin, mutta pääasiassa Jussi hoksasi jutun, vaikkei nopeus ollut mitään verrattuna "normaaliin puoleen".

Pääasiassa ihan hyvät treenit, lukuunottamatta tuota putkiepisodia.
Meidän ryhmässä onkin sitten jo aikaisempia koiratuttuja. mm. Essi cavalier, Cara sheltti, Bogi cockeri ja Tiamo käppänä.

Loppuun muutama kuva, oman pihan keppiharjoitteluista :)