Idea lähti siis siitä, kun kaverini tokaisi olevansa menossa mätsäriin Mintun kanssa. Siinpä sitten rupesin suunnittelemaan, että ajoittaisin Joensuun vierailuni siihen viikonloppuun, että menisin katsomaan Mintun esiintymistä. Sitten mieleeni vaivihkaa ryömi ajatus, että josko vielä vanhan papparaisen veisin sinne myös. Toki minulla oli suunnitelmissa viedä Rino mätsäriin jo kesällä, mutta ei sitten siihen löytynyt aikaa, eikä mätsäreitäkään ollut sopivasti. Siitä tämä sessio sai kipinänsä. Tottakai minun oli sitten päästävä harjoittelemaan Rinon kanssa ja tämä (13.-14.9) viikonloppu oli mainio siihen. Ne ovatkin sitten meidän ensimmäiset ja viimeiset harjottelut ennen mätsäriä. Tämä h-hetki on siis 27.-28.9, molempina päivinä on mätsärit, joihin kumpiinkin olisi tarkoitus osallistua. 28.9 päivänä on myös makkaransyöntikilpailu, mihin olen ajatellut papparaisen myös ilmoittaa, mutta jää nähtäväksi, että miten käy.
Jospa mennään tämän johdannon jälkeen ihan virallisesti päivätoiminnan kertomiseen.
Perjantai 12.9
Mitään ylijännää ei tänä päivänä tapahtunut, mutta kertoilen kuitenkin.
Äidin luo päästessäni vastassa oli häntäänsä vimmatusti huiskuttava koira, luu suussa. Kyllä oli taas ukolla ilo ylimillään kun yhden "mamman" sijasta tulikin taas kaksi.Siinä piti pojan taas hössätä muutamisen minuuttia, ennenkuin rauhoittui. Sitten me Rinon kanssa lähdettiinkin melkeimpä saman oven avauksella iltapissille korttelin ympäri. Taas piti hössöttää kun tytön kanssa pääsi lenkille. Lenkin ollessa lopuillaan otin yhden seisotuksen (ilman asettelua) ja sitten pienen juoksupätkän. Hienosti meni jo silloin ja jäi hyvä mieli molemmille, hienosta suorituksesta.
Lenkiltä tultuamme, ukko sai iltaruuan, jonka popsi suihinsa. Tämän jälkeen ukko joutuikin korvien puhdistukseen. Rinolla todettiin aiemmin viikolla korvatulehdus, joten korvaa oli hoidettava päivittäin, eikä Äitini ollut kerennyt vielä sinä päivänä hoitaa. Yhdessä Äidin kanssa sitten katsoimme, että miten homma sujuu ja puhdistimme sekä hoidimme korvan yhdessä. Loppuilta menikin sitten koko perheen löhöillessä olohuoneessa.
Lauantai 13.9
Tämä päivä olikin Rinolle sitten ylijännä. Yhden aikoihin lähdimme Rinon rakastamalla autokyydillä kohti kaverini kotia, missä Minttukin odotteli. Autossa Rino oli aivan hämillään, että mihin ollaan menossa, kun ei lähdetty mökin suuntaan, eikä trimmaajan suuntaa, vaan johonkin ihan toiseen paikkaan. Kaverin pihaan päästyämme Rino oli aivan pörhäkkänä, että missäs sitä ollaan. Mutta sitten se jännä vasta alkoikin, kun menimmekin kaverille sisään, jossa odotteli Minttuvauva. Aluksi Minttu ei uskaltanut Rinoa tulla tervehimään, mutta sittenkun tyttö pääsi lähemmäs, niin oli ilo niin kovin suuri, että tytöltä pääsi vahinki lattialle. Rinon tästä provosoituessa (+ toisen uroskoiran hajut lisänä) päätti nostaa koipeaan läheiseen tuolinjalkaan. Loppuun asti Rino ei kuitenkaan kerennyt pissiä, sillä siinä oli kaksi hyvin "vihaista" ihmistä repimässä koiraa pois kusipaikasta (minä ja kaverini). Tässä hötäkässä sai myös omistajan jalat osansa merkkailusta ;)
Tämän episodin jälkeen lähdettiin sitten ulos kohti kenttää, jolla oli tarkoitus harjoitella.
Kentällä harjoittelimme näyttelyjuoksemista, yksittäin ja peräkkäin. Ympyrää ja edestakaisin. Lisäksi seisotimme koiria. Siinä sivussa Laura harjoitteli Mintun kanssa luoksetuloja, jolloin minä jouduin olemaan kamala kiinnipitäjä.
Rino käyttäytyi kentällä oikein mallikkaasti, juoksi reippaasti, ryhdikkäästi ja iloisesti. Suostui seisomaan kauniissa asennossa ilman asettelua, paikoillaan, melko pitkänkin aikaa. Olin todella ylpeä ukosta! Hiukan se reagoi "häiriöihin", joten saa nähdä miten sitten, kun on miljoona häiriötä mätsärissä.
Kouluttelun jälkeen menimme sitten vielä lenkille, joka johti koirapuistoon. Koirapuistossa menimme Rinon kanssa pienten puolelle Mintun seuraksi. Isojen puolella oli kaksi muuta koiraa, joiden kanssa Rino olisi mahdollisesti halunnut leikkiä, mutta en uskaltanut ukkoa päästää, kun selkä vaivaa ja siellä oli yksi varsin tanakka beagle hyppimässä selkään. Ja sakemannikin oli nuori ja riehakas, joten voi olla ettei meidän pappa olisi moisia pojankloppeja pitkään hyvällä katsonut.
Kotimatkalla poikkesimme vielä käymään Äitini siskon kotona missä odottin vanha kaveri Rekku. Sisään päästiin myös täällä, joten paikat oli nuuskittava. Sisälle se ei kuitenkaan merkkaillut. Rekkukin oli vallan onneissaan kun tuli yllätysvieraita käymään, se vain häntä heiluen veti rallia pitkin taloa ja seurasi Rinoa kuin hai laivaa. Viimein päästiin sitten loppujen lopuksi kotimatkalle ja taas Rinon lempparikyytiin, eli autokyytiin.
Sitten ukko pääsikin jo lepäilemään kotiin loppuillaksi.
Sunnuntai 14.9
Sunnuntaina Äiti toi Rinon tullessaan toiselle kaverilleni, jolle olin mennyt yöksi. Joten taas Rino pääsi uuteen asuntoon vierailemaan. Siellä piti nuuskutella ympäriinsä hetken ja sitten olisikin ollut jo kiire pois. Rino ei ilmeisimmin kauhean hyvin viihdy vieraissa asunnoissa.
Sitten päästiin vieraan autonkin kyytiin. Nimittäin kaverini poikaystävän autoon. Aivan niin innoissaan Rino ei mennyt autoon, kuin mitä se omaan autoon menee, mutta ei se vastaankaan laittanut. Oli se hurjaa!
Sitten mentiinkin taas Mintun kodille ja napattiin Minttu mukaan ja menimme kentälle taas harjoittelemaan. Harjoittelimme paljolti samoja asioita kuin edellisenä päivänäkin, mutta lisäksi harjoittelin Rinon kanssa hiukan paikallaan oloa ja luoksetuloa, joka sujui tyydyttävästi. Seisominen ei tällä kertaa sujunut niin hyvin kuin aiemmin, vaan Rinosta olisi ollut kivempi istua. Asetteleminen oli siis tämän päivän juttu. Täytyy siellä mätsärissä mennä sitten paljon fiiliksen mukaan tuo seisomisen esittely. Juoksut sujuivat taas todella hyvin ja harjoittelimme nyt lisäksi myäs kolmiota, lähinnä vain handlerin takia ;)
Myöskin pidimme pieniä kuvaussessioita siinä välissä, joten siksi näin hienot kuvatkin "tapahtumasta".
Kyllä uskon, että Rinon kanssa menee ihan kohtuullisen hyvin siellä mätsärissä, mikäli vain muut koirat eivät ole ihan suurimman huomion keskipisteenä.
Yleisesti jäi ihan hyvät fiilikset, niin minulle, kuin koirallekkin. Rinolle viikonloppu oli toiminnantäyteinen ja nyt pappa saakin levätä kaksi viikkoa, jonka jälkeen sitten on tuo H-hetki. Sieltä myös odotetaan innolla Rinon ensimmäistä "palkintoa". Ja juu, se riittää meille, että saadaan sininen nauha :D Kuhan ei kehästä poisteta, niin kaikki on mennyt odotuksien mukaan!
Kuvista kiitos Iiris V.
Kommentit