Koirapuistoilua 21.12.2008
Päätin, että ukko tarvitsee uusia sosiaalisia suhteita ja sopivasti sattuikin sitten Petsien Joensuulaisten (ja lähialueiden) koiratapaaminen koirapuistolla. Sinne ukon kanssa sitten suunnattiin aamulla kera koirakaveri Mintun. Koirapuistolle päästyämme epäröin hiukan ukon päästämistä sinne, sillä siellä oli kaksi isoa uroskoiraa, muistaakseni dobberi ja rhode. Mietin, että mitenköhän ukko niihin suhtautuu. Yleensä ukko alkaa räyhäämään jos joku alkaa sille ensin räyhäämään. No, kun aidan läpi ei mitään kummoisempia rurinoita kuulunut, niin mentiin sitten ukon kanssa sinne aitaukseen. Hyvinhän ne sitten toimeen tulivatkin, eikä kukaan räyhännyt kenellekään, vaikkakin Rino joutui heti rhoden panopuuksi :D

Huomasi kyllä, ettei poika enää suuremmin muista koirista tai ainakaan leikkimisestä juurikaan pidä. Enimmäkseen se hölkkäili ympäri puistoa nenä maassa ja merkkaillen. Toki kaikki koirat piti käydä nuuskuttamassa, mutta ei niiden kanssa yleensä viitsitty leikkiä. Yhden koiran kanssa poika yritti saada leikkiä aikaiseksi, se oli hyvin suloinen lk collienarttu. Huomasin myös Rinosta yhden uuden huonon ominaisuuden tuolla puistossa. Nimittäin ukko ei voi sietää jos joku pitää sylissä koiraa. Sitä pitää yrittää napsia ja sille täytyy räyhätä. Voisikohan Rino yhdistää sen jollakin tapaa kissaan..? Tätä täytyy yrittää kouluttaa pois, kun on kuitenkin "sylikoira" tulossa perheeseen.
Pääpiirteittäin koirapuistoreissu meni oikein hyvin :)

Jouluaatto
Jouluaatto sujui hiukan murheisissa merkeissä, sillä ukko tuli kipeäksi. Maha oli löysällä ja oksennuksiakin siunaantui 3kpl. Tämä siis tiesi sitä, että ukolle ei herkkuja tippuisi, vaikka joulu onkin. Jouluaamuna otin Rinosta "joulukuvat", joka olikin sitten astetta mielenkiintoisempi toimitus. Rino ei oikein arvostanut istua paikoillaan, lahjojen keskellä, tonttulakki päässä ja koristeltuna kuusenkoristelunauhalla. Lahjat etenkin oli hyvin vastustamattomia, sillä Rino oli täysin varma, että joku lahjoista tuoksui hänen lahjaltaan.
Mahakipuisuudestaan huolimatta Rino oli oikein topakkana kun lahjoja jaettiin. Jokainen lahja olisi ukon mielestä kuulunut hänelle. Vaikkakin Rino oli ollut ylivoimaisesti kiltein tänä vuonna, ainakin lahjojen määrästä päätellen.

Joululahjaksi Rino sai ainakin:
- Toppamanttelin
- Naksuttimen
- Namuja
- Luita
- Näytepussin koiranruokaa
- Nahkahihnan
Toppamanttelista Rino pääsikin nauttimaan jo samana iltana, kun pakkanen nousi -10 asteeseen. Kyllä poika taisi olla mielissään, sillä oli niin virkeänä liikenteessä. Aluksi vähän arasteli nostaa koipea, kun oli "helma" edessä, mutta nykyään se sujuu ihan normaalisti.

Uusi vuosi
Aamulla Rino oli vielä ihan täysin normaali itsensä. Mutta kun kello alkoi käydä puoli seitsemää ja rakettien pauke alkoi kuulua, niin poika meni ihan täysin paniikkiin. Rinolle annettiin jo monta tuntia ennen tulitusta rauhottavat naamaan. Epäilin ensin, että meni väärät pillerit kun vanha pappa alko riekkua ja rieuhua, heitellä vinkuleluaan pitkin kämppää, täysin hulluna :D Sitten poika rauhoittui hetken päästä nukkumaan. Kun raketit alkoi paukkua raukka ei suostunut istumaan, makaamaan, leikkimään, syömään namuja, ei mitään. Seisoi vain paikoillaan, häntä koipien välissä, tärisi, kuolasi ja oli ihan peloissaan. Oli kyllä kurjaa katseltavaa, kun ei voinut oikeen mitään muuta tehdä kun puhua mukavia ja rapsutella.
Viime vuonna auttoi pillerit paremmin, mutta nyt ei näkyny vaikutuksia missään. Ohjeen mukaan annettiin n. 2h ennen kuutta ja sit neljän tunnin välein. Kolme pilleriä se yhteensä illalla/yöllä sai. Nukkumaan rauhoittui vasta kahden ja puoli kolmen välillä :< Uuden vuoden päivänä herra oli kuitenkin taas iloinen itsensä, joka lämmitti mieltä todella paljon <3

 

Mintun kanssa lenkkeilyä 2.1.2009

Minttu tuli meille kyläilemään ja lähdettiin sitten yhdessä lenkille läheiseen metikköön. Kamera lähti tietysti mukaan. Me omistajat valitimme oikein urakalla heti lenkin alusta, että miten kylmä on, sillä pakkasta oli reilu -15 astetta ja kiva pureva tuuli siihen lisänä.

Rinolla ja Mintulla sitä vastoin näytti olevan lämpöiset oltavat, Rino kera toppamanttelin ja Minttu kera oman karvavuorensa.

Rino sai olla irti melkein koko lenkin ajan, mitä nyt otin sen kiinni, aina kun ylitimme teitä. Ihan heti alussa Rino alkoi pennuttamaan, kun kaveriltani tippui hanska ja Rino bongasi sen salamana. Sitten hanska jo viipotti Rinon suussa pitkin lumihankia. Se kyllä melko nätisti toi sen takaisin kun pyydettiin, mutta olihan vaihtokauppana nakkeja, niin ei ihmekään.

Ensin Rino oli vanha kärttyinen itsensä, eikä yltynyt Mintun leikkeihin, vaan nuuskutteli tapansa mukaan menemään. Aloimme kuitenkin Mintun kanssa leikkiä oksilla, eikä Rinokaan sitten loppujen lopuksi halunnut jäädä leikistä paitsi ja tuli mukaan leikkimään. Yltyi se yhdessä vaiheessa leikkimään ihan kunnolla Mintunkin kanssa. Ne juosta viipottivat menemään metsässä. Ja Rinolla oli hepulin mukaisesti häntä köyryllä kun se juoksi. En edes muista milloin viimeksi olen Rinolla nähnyt tämän niin kutsutun hepulihännän viimeksi. Saattoi olla sillon kun Rino leikki väinön kanssa n. 4-5 vuotiaana.

Rino kulki lenkin ajan hienosti lähellä, eikä montaa kertaa lähtenyt viipottamaan omia teitä. Rinon egon mukaan, täytyi kuitenkin pari omaa tietä kulkea, mutta tuli kuitenkin todella nätisti takaisin, kun vähän huuteli.

Yritimme lenkin loppupuolella ottaa Mintusta pari seisotuskuvaa, mutta Rino terrorisoi tätä tapahtumaa minkä kerkesi. Ensin se oli irti, mutta se meni häiritsemään Mintun seisomista ja kekkuloimaan kameran eteen, niin, ettei Mintusta saanut kuvaa. Sitten otin sen vierelleni "kiinni", mutta se sitten kiskoi ja venkosi niin, etten pystynyt kuvaamaan ollenkaan. No oltiin sitten olevinaan ovelia, ja sidottiin Rino kiinni läheiseen puuhun, jotta se ei pystyisi häiritsemään. Mutta Rinolla oli ilmiselvästi jotain tätä kuvaamistapahtumaa vastaan ja se alkoi huutamaan sekä haukkumaan minkä kerkesi. No eihän Minttu pystynyt ollenkaan keskittymään seisomiseen, kun toinen pitää meteliä vieressä. Rino ilmeisesti luuli, että se raukka jätetään siihen puuhun istumaan, koska se oli niin ikionnellinen, kun mentiin sitten sen luokse. Noh, jäi Mintusta sitten posetuskuvat ottamatta :D

Lenkin jälkeen, Minttu tuli hetkeksi meille sisälle, jolloin jälleen kerran Rinon hormonit alkoivat jyllätä. Se ei ulkona koskaan yritä Minttua astua, mutta heti kun  meille sisälle päästään, niin johan sitä Minttua seurataan kieli pitkällä.

Omituinen ukko.

 

Koirapuistoilua 4.1.2009

Olipa taas kerran sovittu Petsie-tapaaminen koirapuistolle, joten sinnehän me Rinon kanssa suuntasimme. Äiti oli myös tällä kerralla mukana. Rino tapansa mukaan juoksenteli yksinänsä pitkin puistoa nuuskutellen mennessään. Vaikka hyvin tuo ukko kävi kaikki uudet tulokkaat haistelemassa. Rinon kanssa yritti tällä kerralla moni leikkiä, mutta ei ukko niiden leikkeihin lähtenyt. Yksi kultainen noutaja uros, yritti astua Rinoa, mutta Rino hyvin vihaisesti ärähti yliseksuaaliselle ystävälleen. Myöhemminkään Rino ei oikein tullut juttuun tämän samaisen noutajan kanssa, kun se yritti Rinoa leikkimään saamaan. Rinon puolelta, ei ilmeisesti kemiat kohdanneet.

Rino oli varsin hyväkäytöksinen muuten. Iloisesti se häntää heilutti suurelle osalle joukkoa.

Mutta sitten kun oltiin lähdössä, ja olin pantaa laittamassa, siihen tuli Rinon luokse kiehnäämään russeliuros, jonka kanssa piti sitten tappeluksi heittää. En sitten tiedä, tuliko tämä russeli liian lähelle minua, kun Rino ihan äkkiarvaamatta rupesi rurisemaan sille. Siinä ne kaksi sitten maata myöten hetken tappelivat, mutta ei ne tosissaan toisiaan purreet, sillä muuten russelille olisi sattunut kyllä pahaa jälkeä. Rino ilmeisesti vaan vähän nujuutteli pienenpää. Molemmat, tapauksen jälkeen, lähtivät omille teilleen ehjinä.

Mutta pääosioissaan ihan hyvä reissu taasen kerran, ja Rinokin sai taas roppakaupalla lisää tuttuja.

 

Muita sepustuksia

Rino kanssa harjoteltiin myös koulutusjuttuja. Harjoiteltiin maahan menoa, jotta siitä saataisiin vähemmän viiveellä tuleva toiminto. Se sujuikin melko odotusten mukaan tässä muutamisen viikon aikana. Myös jalkojen pujottelua harjoiteltiin ahkerasti. Aluksi Rino ei tajunnut ideaa ollenkaan, mutta harjoitusten myötä se alkoi sujumaan jo melko hyvin. Rino tekee sen nykyään jo pysähtymättä, mutta houkutus namun pitää olla siellä "toisella puolella", eikä namua tarvitse enää antaa jokaisessa jalanpujottelussa. Vielä kun treenaillaan, niin eiköhän se ala sujumaan entistä paremmin :)

Myös naksuttimeen alettiin ehdollistua, mutta se menikin täysin metsään. Rino nimittäin pelkää sitä naksautusta, vaikka se olisi kuinka vaimea (käden sisässä, käsi selän takana ja peiton/tyynyn/jonkin alla = on todella vaimea ääni). Taitaa olla liian herkkis toi meidän ukko. En viitsinyt enempää sitä sillä stressata, kun siitä huomasi heti, ettei se siitä tykkää. Sormetkin meinasi moneen kertaan lähteä, kun se yritti namun mahdollisimman nopeasti napsaista ja mennä sitten kauemmaksi. Meillä ei siis Rinolla tulla naksutinkoulutusta käyttämään.