Niinhän siinä sitten kävi, että perjantaina 16.1 meille koitiutui pieni harjapoika Jussi. Jussi on siis tämä Windy Willow's Azorean Breeze, eli entinen "Roger". Jussi on minun ensimmäinen, muttei varmastikaan viimeinen harjakoirani. Jussin kasvattaja jätti Jussiin yhden jalostusoikeuden, joten eiköhän meille ehkä Jussi poika joskus kotiudu.
Jussi tuli minulle pari päivää vajaa 9vko:n ikäisenä.
Jussin Isä on TuYu No Flash Required "Taylor"
Taylorista lisää;
KoiraNet -jalostustietojärjestelmässä
Jussin emä on Joyway's Queen Cleopatra "Wanda"
Wandasta lisää;
KoiraNet -jalostustietojärjestelmässä
Jussi kotiutuu
Kuten jo kerroinkin, niin Jussi kotiutui meille 16.1. Menin hakemaan poikaa joskus kahden paikkeilla. Juttelimme Jussista mukavia, sekä myös Wandasta ja Taylorista (Jussin emä ja isä). Otin mukaan kaiken tarvittavan, että Jussilla olisi mukava kotimatka uuteen kotiin. Kirjoittelimme Lauran (kasvattaja) kanssa tarpeelliset paperit ja juttelimme vähän lisää. Lähdön aika kuitenkin koitti ja lähdimme junalla kohti myyrmäkeä, josta vaihtaisimme sitten bussiin. Junamatka meni oikein hyvin, hiukan Jussi piipitteli, mutta muuten oli tosi nätisti. Pari ihmistä sitä jo ihailikin ja kyseli rotua yms.
Myyrmäkeen päästyämme odottelimme bussia jonkin aikaa ja Jussi piippaili hieman silloinkin, koska oli melko kylmä. Jussi oli kuitenkin kassissa, jossa oli fleeceviltti ja päällään sillä oli vielä haalari. Silti oli ilmeisesti melko kylmä. Bussissa Jussi oli todella rauhallisesti, eikä piipitellyt ollenkaan.
Kun pääsimme kotiin, laskin Jussin lattialle. Ensin se oli ihan ihmeissään, että missä ollaan, piippasi vain, eikä oikeastaan liikkunut. Minun jalkoihin se tuli piippailemaan. Lähdin kuitenkin kävelemään itse olohuoneeseen, jonne Jussi tuli reippaasti perässä. Oleskelimme ensin jonkun aikaa, jonka jälkeen annoin Jussille sitten ruoan. Se maittoi todella hyvin.
Tutustuimme taloon ja otimme melko rauhallisesti ja muu talon väki kotiutui myös tällä aikaa. Todella reippaasti Jussi meni heitäkin vastaan, vaikkakin ensin jännitti todella paljon. Myös leikkiminen alkoi maistua loppuillasta ja ensimmäiset kello 21.00 riehumisetkin tehtiin :D
Harjistreenit 24.1
Pidämme pk-seudun harjistyyppien kanssa harjistreenejä n. joka toinen viikko. Ensimmäinen niistä oli 24.1. Lähdimme autolla matkaan, kohti treenipaikkaa, joka on tässä melko lähellä meitä, mutta sinne ei kuitenkaan julkisilla pääse kovinkaan helposti. Tapasin ulkona Lauran ja Wandan, sekä Jussin siskon Hertan omistajan. Menimme sisälle treenauspaikkaan, jossa olikin jo muitakin. Sisällä odotteli myös Jussin veli Eppu, perheineen.
Annoimme aluksi koirien temmeltää vapaana ja tutustua toisiinsa. Jussi oli todella reipas, eikä oikeastaan arkaillut. Vaikka hyvin kuului huutoa, mikäli joku antoi vähän takaisin. Meidän pikku "dramatisoija". Saimme lainaksi Lauralta näyttelyhihnan, koska mielestäni meidän oma on hiukan huono, koska se kaulaosa on niin ohut, enkä sitten ottanut sitä mukaan. Jussin "juoksuttaminen" oli melkolailla täysin sähläystä, sillä Jussi ei muutenkaan osaa vielä kävellä kunnolla hihnassa. Jussi poukkoili joka suuntaan, yritti päästä leikkimään muiden kanssa ja pisti jarrua päälle. Seisomiset, meni kuitenkin noinkin häiriössä mielestäni todella hyvin. Käytiin myös pöydän päällä seisomassa ja näyttämässä "tuomarille" hampaat. Jussi antoi katsoa hampaat todella hienosti. Vähän se yritti pakittaa karkuun, mutta todella vähän. Olin tosi ylpeä meidän pojasta! Lopuksi saatiin maistella vielä sydäntä, josta taitaakin tulla meidän treenausherkku.
Jussi kyläilee Papin luona 28.1
Kaverini oli myös hiljattain hankkinut itselleen koiran. Chihuahua uroksen nimeltä Arapahon Kymmenen Karhua "Papi". Tapaus on noin 1kk vanhempi, kuin meidän Jussi, joten arveltiin poikien tulevan toimeen keskenään. Lähdimme bussilla kaverini luokse. Päästyämme perille, alku ei ollut kovin lupaava. Jussi näytti hampaita melko hanakasti ja murisi. Päästin sen kuitenkin lattialle. Aluksi se alkoi kierrellä ja tutkia taloa, eikä välittänyt Papista ollenkaan, vaikka Papi olisi kovasti halunnut leikkiä. Kun talo oli tutkittu hyvin, niin Jussi alkoi hieman kiinnostua Papista. Jussin otteet olivat kuitenkin melko rajut, niin Papi sitten alkoi arastelemaan Jussia. Siinä kuitenkin touhuillessaan, koirat pikkuhiljaa löysivät yhteisen sävelen ja riemukas leikki pääsi alkamaan. Kovasti pojat leikkivät, mutta innostuivat vuoron perään "miehistelemään" toinen toisiaan.
Kolmisen tuntia pojat yhdessä leikkivät, välissä oli myös ruoka- ja nukkumatauko. Jussi olisi mielellään syönyt myös Papin ruoat, mutta täytyihän sitä kieltää syömästä toisen eväitä. Tästäkös sitten piti murjottaa Äiskälle. Leikkipäivän jälkeen maittoikin kotona sitten uni aika hyvin.
Minttu kyläilee meillä 29.1-1.2
Sovimme kaverini kanssa, että hän tulisi meille Joensuusta kyläilemään koiransa Mintun, eli Crimsonlight's Truly Divinen kanssa, meille. Samalla tietenkin Jussia katsomaan ja sosialistamaan. Mintun ja Lauran (kaverini) tullessa meille, Jussi oli kuin puulla päähän lyöty. Se oli ihan järkyttynyt, että mikä tuo on ja miksi se tulee tänne. Jussi laskettiin sylistä lattialle, josta se sinkosi suoraan pöydän alle. Mintun lähestyessä Jussia, hampaat alkoivat näkyä ja murina kuulua pöydän alta. Minttu ei tästä kuitenkaan hätkähtänyt, vaan yritti kovasti tutustua. Jussi yritti singota sylistä toiseen, pelastusta hakien, kun toinen ei murinasta ja hampaiden näyttelystä kaikonnut. Aikansa se siinä rurisi ja haki sylistä turvaa, kunnes huomasi, ettei Minttu häntä aio teurastaa. Varovasti Jussi alkoi leikkimään uuden toverinsa kanssa. Pian olikin sitten täydet rallit meillä käynnissä. Jussi pinkoi olkkari-keittiö-minun huone väliä ja Minttu kaahasi perässä.
Kun otukset malttoivat vähän rauhottua, niin pyysin Lauraa katsomaan Jussin hampaat, jotka se antoi hienosti kurkkia :) Kyllä voi pojan käyttäytymiseen olla ylpeä. Ainakaan se ei uusia ihmisiä juurikaan arkaile ja syliin mennään heti, kun sinne vaan pääsee.
Leikkiä ja riemua jatkui tämän n. 3 päivää. Käytiin myös yhdessä "lenkeillä", tosin lenkit ulottuivat meidän "pihatien" päähän. Minttu sai toki sitten pidempiä lenkkejä yksikseen. Jussi on alkanut hieman paremmin jo kävellä, vaikkei kyllä yhtään tykkää käydä ulkona. Jussi aika paljon hannaa vastaan kun kävellään poispäin kotoa, mutta olen tehnyt niin, että hihna löystyy ja palkkaa tulee, kun se kävelee itse eteenpäin. Kotiinpäin se kuitenkin menee turbovaihteella hyvin reippaasti, eikä jumittele. Ulkona on ollut myös jonkinverran irti ja ollaan harjoiteltu siellä luoksetuloja. Ne meneekin jo melko hyvin ja Jussi tulee oikeastaan joka kerta luokse, kun sitä kutsuu. Kyläilyviikonloppu meni todella hyvin ja Jussi sai myös matolääkkeen, jonka söi ihan omatoimisesti paljaalteen. Meidän ahnepossulle maistui myös Mintun luu paremmin kuin oma luu. Kävimme myös saattamassa Mintun ja Lauran juna-asemalle autolla. Kotimatkalla sitten tuli hieman huono olo ja myös minä sain osani tätä antia.
Jussi on todella reipas pieni koiranalku. Se on uusia asioita kohtaan hiukan varautunut, mutta ei mitenkään "paniikkipelkää" mitään. Muille koirille se ei alistu, vaikka pelkäisikin niitä, lähinnä on semmonen "kovis". Jussista löytyy myös paljon neitimäisiä piirteitä, kuten ylidramaattisuus, hienohelmaisuus ja makoileminen etujalat ristissä. Jussi on näinkin pieneksi hirmu älykäs ja oppivainen, mutta se omaa myös itsepäisen luonteen, joka tekee koulutettavuudesta hiukan haastavampaa. Se osaa käyttää fiksuuttaan, myös minua ja koulutusyrityksiäni vastaan :D Jussi on äärimmäisen ihmisystävällinen ja kenen tahansa syli kelpaa oleskeluun ja nukkumiseen.
Jussi on kehittynyt myös rakenteeltaan hirmuisesti. Alla viikon välein otetut kuvat Jussista.
Ja 11vko kuva.
Kommentit