Kävästiin match showssa juoksentelemassa.
Rino käyttäytyi varsin hienosti, mitä piti nyt välillä rurista joillekkin koirille. Muuten se käyttäytyi tosi kivasti.
Alkuunsa mentiin ilmoittautumaan ja päästiin esiintymään veteraaniluokkaan oltiin ensimmäisiä numerolla 400A, eli oltiin parista A, ja tämäkös alkoi handleria hermostuttamaan, koska,oli myös handlerin neitsytmatka handlerina :P
Aluksi katseltiin, ettei veteraaniluokkaan edes ilmoittautunut muita koiria, mutta sitten pongasin meidän parin, joka oli musta kääpiövillakoira. Muita veteraaneja ei sitten ollutkaan.
Aluksi olin kuvailemassa kaverini ja hänen koiransa kehän luona, kunnes äitini, joka piteli Rinoa sillä aikaa, alkoi huutelemaan, että num. 400 pitää kuulemma jo valmistautua. No minä viskaan kamerat ja muut kaverini kamppeet äidillenija lähen koiran kanssa pinkomaan oman kehän luokse. No näinpä meidät sitten kutsuttiin kehään, mutta kappas, parimme handleri oli toisessa kehässä, joten siinä sitten odoteltiin, jotta hän sieltä pääsee.
Kun parimme sitten loppujen lopuksi saapui kehään, niin ensin seistiin näyttelyasennossa.Rino seisoi oiken hienosti ja rauhallisesti. Sitten meitä tultiinkin tutkimaan. Hampaita poika ei olisi aluksi halunnut antaa katsoa, mutta kyllä se sitten loppujen lopuksi antoi nekin tiirata oikein kivasti! Sitten pitikin juosta. Rino juoksi tosi nätisti ja melko reippaasti. Täytyi juosta ympyrää, kolmiota ja edestakaisin. Kaikkia juostessa Rino käyttäytyi tosi hienosti! Edestakaisessa juoksussa Rinoa ei olisi kuitenkaan enää hiveästi kiinnostanut, mutta juoksi silti tosi reippaasti. Sitten mentiin takaisin seisomaan ja tuomari sitten vielä meitä arvostelevasti tiiraili. Sitten ilmeisesti päätöksen tehtyään tuomari tuli sanoen, ,että parit olivat tosi tasaväkiset, mutta tällä kertaa näin päin ja ojensi meille sitten PUNAISEN nauhan! Kyllä siinä meinasi multa suu loksahtaa auki! Rino toden totta oli parempi ja sai punaisen nauhan! Olinko hiukkasen ylpeä ukosta!?!! En olisi uskonut punaisen nauhan tulevan meille,kun vain silloi, että ei olisi paria, tai pari olisi semmoinen kamalasti käyttäytyvä psykopaattikoira. Mutta ei, parina oli hieno entinen näyttelykoira ja Rino oli ilmeisesti sitä parempi! Olin todella ylpeä karvaturrista! Ja niin oli myös Äiti ;)
Sitten taas odoteltiin ja odoeltiin sekä vielä vähän odoteltiin. Sitten alkoikin punaisten kehä.Veteraanien punaset, eli Rino, yhdistettiin avoluokan punasten kanssa, joten taso oli todella korkealla! Kehässä oli meidän lisäksi upea afgaaninvinttikoira (Rino jostain syystä ei pitänyt hänestä..), venäjänvinttikoira, pomeranian, kääpiösnautseri, saksanpaimenkoira, dalmatialainen ja pyreneittenkoira.
Rino alkoi siinä kehässä ollessaan hieman turhautua odotellessa, sillä jotkut olivat samaan aikaan toisessa kehässä, niin heitä piti venttailla. Rino ei oikein malttanut enää oikein edes seistä ja väsymyskin alkoi jo olla. Piti rähistä vieressä oleville koirille ja pitää haukkumalla meteliä yllä. Juostakkaan ei oikeen enää viitsinyt kunnolla, joten emme päässeet punaisten kärkinelikkoon.
Olin ja olen vieläkin ihan täpinöissäni Rinon uskomattomasta pärjäämisestä! Nyt on sekä koira, että handleri ihan kuitteja. Mutta huomenna olisi vielä tarkoitus juoksennella yhdet mätsärit. Sieltä en kuitenkaan odota sinistä nauhaa parempaa, koska siellä on sen verran kova taso ja luultavasti joudumme avo-luokkaan, sillä veteraanien ikäräja taitaa olla 9v.
Mutta huomista odotellessa...
huomatkaa punainen nauha ;)Kaverilleni Lauralle kiitos kuvista!
Kommentit